Hyvin meni koko neljän päivän retki 18.-21.1.2009.

Aloitan sunnuntain 18.1.2009 kuvilla, jonka tapahtumista jo kerroin. Alla Laonong-joki, jonka vartta tie seurasi.

Takarengas puhkesi ja korjattiin.

Ensimmäisen yön leiripaikka Meishanissa.

Maanantaina 19.1.2009 oli edessä kova urakka.

Autoja ja skoottereita ajoi ohi varsin vähän, kerran 2-5 minuutissa. Monet kannustivat go-go-go, toiset tarjosivat vettä, kolmansilta sain hedelmiä (pieniä guavoja?).

Tämä kotka äänteli taivaalla, kun pidin ruokataukoa.

 

Ruokatauon jälkeen vastaan tallusteli länsimainen turisti. Hello there! Saksalaismies oli liftannut aamulla ohitseni ja kävelemässä takaisin Meishaniin. Hänen lomansa oli lopuillaan, kehui kovasti taiwanilaisten ystävällisyyttä, ja varsinkin tätä paikallista bunun-heimoa, jonka väen anteliaisuudelle ei mikään vedä vertoja (samoja kokemuksia kuin minulla, antavat ilmaiseksi esim. suklaata). Hän jakoi kanssani 12-senttisen guavan, jollaista en muistanut ennen syöneeni.

Sivumennen sanoen tämä sakemanni hän oli koko 4 päivän vuoriretken ainoa länsimaalainen ihminen, jonka tapasin.

Noin 1300 metrin nousun jälkeen saavuin pitemmälle kuin alunperin uskoin. Paikan nimi oli Tianchic, joka ei ole edes kylä vaan vuoristotien välietappi, jossa on poliisiasema ja tukikohta tien kunnostajille. Paikalla on myös temppeli.

Matkaoppaan mukaan Tianchicissa pitäisi olla myös alkeellinen talo tai suoja, jossa voisi nukkua. Kiertelin aluetta ja löysin oppaan kuvaaman talon tyhjillään. ("Alueella kiertely" ei anna oikeaa kuvaa siitä miten Tianchicissa liikutaan. Paikka on jyrkässä mäessä ja siksi on kivuttava alituiseen portaita ylös tai alas.)

En halunnut herättää tien kunnostajien huomiota, jotka viettivät iltaa omassa talossaan, joten söin kauempana. Illan pimetessä hiivin löytämääni taloon. Siellä oli valot. Ei auta, otin teltan käteen ja marssin sisään. Päivää, puhutaanko täällä englantia? Saanko laittaa teltan tuohon ulos?

Miehet, jotka olivat laittamassa ruokaa, hölmistyivät hetkeksi, kunnes yksi heistä alkoi löytää sanavarastosta englantia muistuttavia sanoja. Hän halusi pyytää minua sisään nukkumaan heidän kanssa. Paikkaa esiteltiin minulle: Käytävältä aukeaa liukuovien takaa koruttomia huoneita tai tiloja, jonka lattiat ovat 40 senttiä käytävää korkeammalla. Kengät jätetään käytävään. Huoneessa on petivaatteita. Mikäs siinä.

Mitä maksaa? Heille tämä maksaa 6 euroa ukko, minulle ilmainen. He näet ovat menossa huomenna vuorille ja pitävät täällä majaa tämän yön.

Miehet kutsuivat minut syömään erilaisia meren antimia: rapuja, hummereita ym. Kiitin onneani, että olin jo syönyt, vaikkei löyhkä mitenkään kuvottava ollut. Vein tavarat huoneeseen, vaihdoin ryvettymättömät vaatteet päälle ja palasin ottamaan tämän iloisen kuvan miehistä.

Miehiä oli yhteensä kahdeksan, kaikki CPC:n eli paikallisen petrooliyhtiön miehiä. Minäkin sain eteeni kupin, johon laitettiin luultavasti sakea, joka tapauksessa vahvaa viinaa. Hmm, tämä onkin ensi kerta, kun juon alkoholia täällä.

Illan aikana Felixiksi esittäytynyt (kuvassa toinen oikealla) puhui parhaiten englantia. Kyseltiin toisistamme ja toistemme maista, puhuttiin monenlaista, laulettiinkin, mutta minä en saanut kiinni taiwanilaisen laulun sävelistä. Kun sanat eivät riittäneet, näyteltiin. Vanhana keihäänheittäjänä esittelin seikkaperäisesti pantomiimina Suomen kansallisurheilun ynnä muuta.

Ruoan jälkeen oli vuorossa teen keitto, joka oli tehokasta: Yksi mies keitti jatkuvasti vettä retkikeittimellä kattilassa ja kaasi sen väliastiaan, jonka toinen toimitti kolmannelle, joka kaatoi veden pannuun, joka oli täynnä oolong-teen juuria, jonka läpi suodatettuna tee kaadettiin termokseen, josta edelleen kunkin miehen kuppiin, sillä minullakin oli oma. Teen menekki oli valtava, itsekin join monta kuppia, ja paikallisia suolapähkinöitä päälle.

Tähän väliin sanon vielä, että on ehkä olemassa joku hyvä taiwanilainen naismoukarinheittäjä. Näet kävi siten, että kun minä olin heittänyt malliksi keihästä, yksi mies ryhtyi vastikkeeksi pyörimään lattialla kuin hyrrä niin, että keitinvesi kaatui.

Kello 9 menin nukkumaan. Petivaatteet laitettiin näin: Alle puulattiaa vasten ohut peite ja sen päälle tyyny, päällä raskas paksu peitto, välissä tietysti ihminen. Vaikka huoneessa ei lämmitystä ollut (lämpötila ehkä +8C), tuo päällä ollut raskas peitto takasi, ettei vilu tullut, vaan nukuin yön hyvin.

En nyt ehdi seuraavista päivistä kertoa, kerron myöhemmin.

Briefly in English. On Monday 19th January 2009, I cycled from Meishan to Tianchic. A hard day, going up the hill 1300 metres. In Tianchic, I spent the evening with eight workers of the Taiwanese petroleum company (and sleeped with them in the same house). They where going to walk in mountains during the following day.