Pyorailin aamulla Kaohsiungin bussiasemalle, jossa eturengas pois, jotta sai luvan laittaa pyoran bussiin. Selvittelyt hyvin kohteliaita, vaikkei ihan selkeaa kaikki ollut.
Tama oli ensimmainen bussimatkani ja hyva kokemus. Bussin ilmastointi poistaa saasteet, ei tunnu nenassa.
Bussi tuli 3 tuntia Baolaihin. Soin ruokalassa, jonka portailla olin juuri rakentanut pyoran. Yhteista kielta ei ollut. Piti pyorittaa katta vatsan paalla ja maiskutella, jotta ymmarsivat, seka piirtaa sian kuva paperille. Hyvaa ruokaa sain. Vihdoin. Porsaan paloja oli karistetyn riisin seassa ja mika ihaninta: vailla taiwanilaista tuimaa maustetta, johon en totu.
Yksi nuori mies toi minulle suklaapatukoita. Vailla yhteista kielta ymmarsin nain: Han haluaa antaa minulle suklaata, koska lahden pyorailemaan makea ylos. Tah? OK, mita maksaa? Ei mitaan. Keskustelu jatkui tovin. Otin lopulta patukat ja nuori mies kiitti, mina kiitin myos.
En ymmarra. Jos Suomessa joku antaa patukoita, kyseessa on vahintaan mainoskampanja, joten paras selitys talle on, etta nuori mies halusi, etta kirjoitan hanesta kauniita sanoja ja etta Baolai on hieno paikka. Niin kuin se itse asiassa on, koska siella on puhdas ilma ja kuumia lahteitakin (ja sadekaudella koskenlaskua Laonong-joessa, mutta nyt kuivalla kaudella joki on liian pieni).
Kello oli 13:30 kun lahdin makea ylos. Klo 17 tulin tanne Meishaniin. Matkaa 31 km. Nousumetreja luulisin 675, mutten ole varma, koska retki-GPS sekoilee (muuttuuko ilmanpaine niin kovaa vauhtia, ettei GPS:n itsekalibrointi onnistu?).
Mainitsen viela pari sinansa yksityiskohtaa taydellisyyden vuoksi:
- Pika-akkulaturini ei toimi Taiwanin sahkolla, vaikken tieda syyta (on toiminut Uudessa Seelannissa, jossa sama sahko). Siksi ostan kertaparistoja, joita onneksi loytyy pienistakin kylista (elektroniikka on taalla kova sana). Kaksi AA-paristoa 40 eurosenttia.
- Rengas puhkesi matkalla, mutta paikkasin. Tyokalut olen toki tuonut Suomesta.
Maisemat olivat samantyyppisia kuin aiemmissa laaksoissa, joissa olen kaynyt. Ilma oli noin 20-asteinen. Tilanne varmasti muuttuu, kun nousen nykyisesta 1000 metrista korkeammalle.
Taalla Meishanissa tapahtunut: Informaatiokeskus oli mennyt kiinni. Englannintaitoiset taiwanilaiset ovat tulleet juttusille ja auttamaan, koska ovat ajaneet ohitseni. Telttapaikka on hyva ja jopa "virallinen", mika tarkoittaa, etta on valaistut vessat ja pesupaikat, mutta silti ilmainen.
Hiukan epaselvaa on tarvitsenko poliisilta lupaa tasta eteenpain. Jos ajan tieta pitkin, en tarvitse. Jos huiputan vuoren, tarvitsen. Mutta jos haluan nukkua teltassa tien vieressa, se on monimutkainen juttu, koska ei ehka saa leiriytya. Kuitenkin minun taytyy, koska en aio tehda kaikkia nousumetreja huomenna.
Teltan laitettuani katsoin, etta tuolla on paljon valoja ja 50 metrin matkalla useita kyltteja, sielta varmaan saa ruokaa. Mutta se paikka oli taynna paikallisia taiwanilaisia eika kukaan puhunut englantia. Hyvin ystavallisia kylla kaikki. Otin esiin piirtamani sian kuvan ja hieroin vatsaa ja maiskutin. Yhteisymmarrys loytyi, sain sapuskaakin. Hyvin tulista, muttei onneksi inhokkimaustettani.
"Tarjoilija" halusi jutella, kun soin, ja vieressa ollut mies "kommentoi". En ymmartanyt mutta nainen sanoi ymmarrettavana sanana "beautiful" ja naytti jonnekin taustalle, seka viittoi kasin kehonsa rintojen kohdalla ym. Mies kommentoi ja tarjoilija nauroi. Olen lukenut, etta taalla saa joskus naimisiinmenotarjouksia. OK, ehka tama oli sellainen, mutta aika heikko esitys, koska minulle tarkoitettua morsianta ei koskaan talutettu paikalle.
Syotyani kavelin toisten valojen luokse ja tama on hotelli. Kysyin internettia ja tama on ilmainen. En ryhdy valokuvia lisaamaan, vaikka luulen, etta sekin sinansa toimii.
Briefly in English. Going over mountains, day one. I arrived by bus from Kaohsiung to Baolai which is a nice little town with fresh air. From there I continued 31 km to Meishan, altitude 1000 metres. I have eaten twice food that is better than so far here. I'm the only one in the Meishan camping area. Other Western tourists I haven't seen. Everything seems ok, people are friendly, though most of them don't speak English. Tomorrow I continue towards 2000 meter altitude.
