Kerron järjestyksessä asiat enempää yrittämättä - hyviä ja huonoja asioita kahden päivän ajalta 5.-6.1.2009.

Jet lag vaivasi niin, etten saanut Taipeissa unta ennen kuin joskus klo 2:30 jälkeen. Klo 6 oli silti herättävä. Jotain syötyäni lähdin aamulla HSR:ään. HSR tarkoittaa High-speed-rail eli juna kiitää 96 minuutissa 350 km Taiwanin suurimman (Taipei) ja toiseksi suurimman kaupungin (Kaohsiung) välin.

Olo oli saamaton ja veltto. Tavoite mennä Cheng Ching -järvelle, koska siellä odottaisi Miss Lee. En ottanut taksia vaan yritin metroa (kysyin, ihmiset neuvoivat). Menin sillä ensin keskusrautatieasemalle (HSR ei vielä aja sinne saakka), josta ryhdyin busseja etsimään. Pystyin selvittämään kyselemällä numerot, mutta kello juoksi ja sovittu tapaamisaika läheni. Taksikuskit eivät puhuneet englantia, joten soitin Miss Leelle, ja kun sain hänet kiinni, annoin puhelimen taksimiehelle, joka kuuli Miss Leeltä mihin hänen tulisi ajaa.

Taksista ulos astuttuani soitin Miss Leelle uudestaan, jonka jälkeen hän tuli paikalle. Hän näytti millainen olisi asuntoni...

Äh menin asioiden edelle. Selitän. Miss Lee on ollut Taiwanin kontaktini. Otin häneen yhteyttä pari kuukautta sitten sähköpostilla, sillä hänellä on yhdellä sivustolla englanninkielisiä asuntoilmoituksia. Kuukauden asuntovuokra on tosin lyhyt, yleensä vuokrataan vuodeksi. Sain silti sovittua, että asunnon saisin ja sinne nopean internetin. Kuluja tulisi 200 euroa ja päälle vedet, sähkö ja vartija. Internet maksaisi myös erikseen.

Etukäteen olin nähnyt nättejä kuvia eri asunnoista, uima-altaalta, kuntosalilta, Cheng Ching -järveltä. Näytti hyvältä. Vaan kun taksi saapui perille ilman että täyteen ahdettu kaupunki oli muuttunut miksikään muuksi, ymmärsin vääräksi sen leppeän vihreän mielikuvan, jonka olin asuinpaikasta päähäni muodostanut. Ympäröivät 25-kerroksiset talot näyttivät rumilta ja ajattelin, että olen tehnyt emämunauksen, kun tänne tulin.

Minun asunto = Rautaportti aukeaa, kun näyttää avaimenperää lukulaitteelle. Pihalla on kiveä, kelmeää ruohoa, puutarhatuoleja ja -pöytä ja yksi palmu. Talon aulassa on vartija, jolle voi heilauttaa kättä. Hississä pitää jälleen heilutella avaimenperää, jotta aukeaa. Viidennen kerroksen asunto 1-huoneinen. Jääkaappi on, sänky on, vaatekaappi on, vessa on, keittomahdollisuuksia ei ole, mutta astiakaappi on ja hana on sekä lavuaari sen alla.

Lähdettiin Miss Leen autolla kaupungille asioimaan. Hän puhuu hyvää englantia, minun ikäiseni, auttaa useita länsimaisia ihmisiä, jotka haluavat muuttaa Taiwaniin. Yleensä tänne muutetaan töitä tekemään. Varsinkin kanadalaisia tulee, mutta myös saksalaisia, ranskalaisia, amerikkalaisia, eteläafrikkalaisia. Tänne näet tullaan kieliä opettamaan.

Kerroin haluavani vuorille. Miss Lee kertoi, että hänen kanadalainen naapuri on siellä monesti käynyt. Hänellekin Miss Lee on asunnon järkännyt, Jeff opettaa englantia Kaohsiungin yliopistossa. Miss Lee sanoi, että voi järjestää niin, että minä ja Jeff tapaamme. Hyvä juttu.

Syönnin jälkeen (porsasta ja nuudeleita isossa maljassa) kävimme Carrefour-kaupassa, josta tiesin löytäväni kaasua retkikeittimeen, jos ennakkoon saamani neuvo pitää. Neuvo piti, kaasua löytyi. Retkikeitin on nyt paitsi retkikeitin myös minun kaasulieteni. Laittelin sillä itselleni äsken illallisen.

Oikaisen pari paikkaa, jossa myös kävimme, ja kerron, että menimme lopulta polkupyörämyymälään. Siellä ei englantia puhuttu, mutta Miss Lee käänsi. Valitsin sieltä itselleni keskihintaisen mountain-pyörän, johon pyysin asentamaan korkeamman penkin ja tangon, ajovalon + ostin kypärän ja lukon. Yhteensä 185 euroa.

Koko päivän olin noudattanut säntillistä rutiinia: Kun kävimme jossain, merkitsin paikan puhelimen GPS:lle. Sen turvin pystyin sanomaan Miss Leelle hei hei ja ajoin itsekseni pyörän 8 km takaisin asunnolleni (toki ajoin harhaan pari kertaa). Ajelu ruuhkaisella kadulla oli lopulta vähemmän pelottavaa kuin arvelin. Täällä on tuttu oikeanpuoleinen liikenne ja 2-3 kaistaa, joista reunimmainen kapeampi kaista tarkoitettu skoottereille ja polkupyörille. Skoottereita tosiaan, sillä Taiwanin kaduilla on yhtä paljon skoottereita kuin autoja. Polkupyöriä on varsin vähän.

Takaisin polkupyörään. Vartijan kanssa ei yhteistä kieltä ollut, mutta hän neuvoi viemään pyörän varastohuoneeseen ja lukitsemaan rautaportaisiin. Näin tein. Soitin Miss Leelle, sillä päivän asiat eivät olleet ohi. Pian tuli asunnon omistaja, jonka kanssa teimme vuokrasopimuksen. Sitten Miss Lee näytti missä on lähin kauppa, ajoin hänen skootterin perässä polkupyörällä kilometrin verran. Mutta tämä kauppa oli R-kioskin kaltainen, ostin kuitenkin aamiaistarpeet jääkaappiin.

Illan ohjelmana Miss Lee vei skootterin pois ja haki minut autolla syömään, tällä kertaa kiinalaiseen tyyliin hot pot, jossa kerättiin eri lihatyyppejä ja vihanneksia koreista omalle astialle, jotka sitten joko heitettiin pöydän keskellä olevaan parin litran vesikattilaan (esim. kaali, kukkakaali ja nuudeli) tai laitettiin vesikattilan ympärillä olevalle metallialustalle paistumaan (esim. kana, sika ja vuohi). Sanottakoon, että olin ruumiillisesti aika puhki, mutta päättänyt sinnitellä tämän päivän pystyssä nukkumatta, jotta uni tulisi ja saisin kellon kohdalleen. Plus sain mahan täyteen.

Nyt Miss Lee sai Jeffin kiinni ja niin ajoimme kanadalaisen Jeffin luokse, josta aiemmin mainitsin. Jeff kertoi juuri tulleensa vuorilta kolmen opettajakaverinsa kanssa ja kertoi kokemuksia. Kyselin perusasioita kuten mitä Jeff syö vuorilla, koska itse en ole vielä nähnyt ainoatakaan ruokakauppaa, josta voisin ostaa tuttuja ruokia. Juttusimme tunnin verran, mikä oli hauskaa, käytiin läpi äijämeiningillä retkeilyhistoriaamme ynnä muuta. Vaihdoimme email-osoitteita.

Kun Miss Lee heitti minut takaisin asunnolleni, ala-aulassa kiinalainen nainen kutsui minut vielä huoneistoonsa. Hän on näet naimisissa sveitsiläisen miehen kanssa ja omistaa koko tämän kerrostalon. Olisi hauska jos ehtisin tulla. Minä kuitenkin sanoin, että olen aika poikki, koska jet lag vaivaa ja nyt minun pitää mennä nukkumaan. Hän uskoi sen, mutta sanoin silti sen minkä ajattelinkin, että kutsu oli kiva ja tulisin mielelläni toiste.

Uni tuli nopeasti, mutta kun kuulin hyttysen ininää jonkin tunnin kuluttua, heräsin ja pysyin valveilla käsieni kutitusta raapien, kunnes tajusin, että ne tulevat ikkunasta. Suljin ikkunan ja heräsin vielä muutaman kerran hyttysiä metsästämään, joita ei onneksi tullut sisään edes kahtakymmentä.

Tänään aamulla heräsin klo 8 jälkeen ja aloitin työnteon, koska en muistanut, että on pyhäinpäivä ja lomapäivä. Miss Lee tuli internet-asentajan kanssa klo 10, jonka jälkeen netti on toiminut ja käytän omaa läppäriä. Miss Lee lupasi tulla takaisin vielä näyttääkseen hyviä ruokamyymälöitä, koska en tähän asti ollut vielä sellaisia löytänyt. Ei hän kuitenkaan tullut sovitusti (myöhemmin ymmärsin, että Miss Lee oli kiireinen, jota hän pahoitteli), niin lähdin itse ruokaa etsimään eli pysähdyin MacDonaldsiin, joka olikin tuttua ruokaa.

Pyöräilin edelleen Carrefour-kauppaan, jonka Jeff oli maininnut hyväksi ja olin sen jo eilen GPS:lle merkannut. Sieltä löytyikin todella laaja valikoima kaikkea. Ostin mukaan hunajaa, lihaa, riisiä, tomaatteja, kaalia, säilykelihaa, jotain kastiketta, appelsiinejä, keksejä ja sitten aika pian laitoin rajan, jotta sain ostokset kuljetetuksi ja palasin asunnolleni. Nyt on jääkaappi täynnä ja olen syönyt sen edestä mikä eilisessä päivässä jäi syömättä ja alan tuntea itseni normaaliksi.

Jotain retkiruokaakin siis ostin, mutta minun on kokeiltava niiden laittoa vielä ennen kuin oikeasti retkelle lähden, koska ainekset ovat kuitenkin oudot. Samalla eräs 7 vuotta vaivannut asia ratkesi, sillä ostin mukaan myös kuivattua porsasta, joka on jauhettu nöyhdäksi, jotta vauvatkin voivat sitä syödä. Silloin 2001 en vielä käsittänyt mitä se nöyhtä on. Nyt tiedän, koska useimmissa Taiwanissa myytävissä ruoissa lukee myös englanniksi mitä paketissa on = pork fiber.

En enää pidä tätä asuntoa ja asuinpaikkaa täysin toivottomana. Jotenkin kun töitä tekee, mikä vaatii ajatuksiin uppoamista, paikka unohtuu ja on yhteydessä ympäristöönsä vain alitajunnan tasolla. Kun kadulta kuulee ääniä, yrittää vaistomaisesti ymmärtää mitä siellä puhutaan suomeksi. Kun herää ajatuksista ja katsoo ulos, muistaa että on täällä, ja ajattelee, että tuo yksi pieni kohta tuolla ulkona on oikeastaa melkein kaunis. Otan siitä kuvan huomenna.

Tänään en voi kuvia lisätä, vaikka kirjoitan omalla koneella, koska tämä blogialusta ei juuri nyt sen osalta toimi.

En usko, että unohdin monta asiaa, mutta nyt suihkuun ja nukkumaan.

Briefly in English. First two days in Kaohsiung are over. The city is way too crowded for me, but I have been succesful to get an apartment, bicycle, and high-speed internet connection - thanks to Miss Lee, who has helped me a lot. So far I have not been able to add any photos - perhaps tomorrow.