Tämä lokikirja päättyy. Villi kiitos kommentoijille ja lukijoille!

Yllä oleva (melko hysteerinen) kuva on Tootanin kamerasta = punapipoinen mies. Liittyy 19.1.2009 illanviettoon (juotiin sakea).

Taiwanin plussat: Turvallinen maa. Ystävälliset ihmiset. Hyvät internet-yhteydet. Maan keskellä olevan vuoriston ja korallisaarten ajaton jylhä kauneus.

Matkan miinukset: Saasteet. Suuret liikennemäärät. Suuri asukastiheys. Vihreän luonnon vähäisyys. Paha ruoka.

Paha ruoka? Tilanne olisi vastaava, jos Suomessa kaikki ruoka olisi mustaa makkaraa: mustamakkarapizzaa, -keittoa, -pastaa, -muhennosta, -pataa, -kastiketta, -leipää... Ulkomaalaisia varten olisi erikoiskauppoja 5 km välein, joissa olisi pieni osasto mustamakkaravapaille tuotteille. Jälkiruoat perustuisivat mämmiin: mämmikakkua, -keksejä, -vanukasta, -jäätelöä, -hilloa. Jos joku kysyisi mistä saa mansikkajäätelöä, ohjaisimme paikkaan, josta saa mansikkamämmijäätelöä.

Sellainen on Taiwanin ruokakulttuuri. Omaperäinen.

Yksi esimerkki. Alla paikallista ruokaa, jota saa joka paikasta. Länsimaissa näitä kutsutaan "tuhat vuotta vanhoiksi muniksi". Tämäkin Taiwanin herkku = Amerikassa pelkokerroin-tyyppisten televisio-ohjelmien extreme-suoritus.

Ai niin yksi miinus lisää. Polkupyörävarkaus. Toisaalta fillarivarkaudet ovat universaali ilmiö eikä Taiwanille ominainen. Jälkikäteen minulle neuvottiin, että olisin voinut ostaa taitettavan polkupyörän.

Taitettavien hinnat lähtevät 90 eurosta. Tuon olisi voinut viedä Alishaniin junalla+bussilla (ei jättää rautatieasemalle). Mutta koska maastopyörä oli tarpeen vuoristoretkillä, olisi sitten pitänyt ostaa kaksi polkupyörää. Ei sekään olisi ollut hyvä.

Pääsinkö taiwanilaiseen elämään sisään? En. Pikemmin ymmärsin, ettei kannata yrittää. Länsimaiset elävät Taiwanissa niin kuin länsimaissa eletään, keskustelevat verkossa toistensa kanssa, antavat vinkkejä toisilleen, syövät omia tuttuja ruokia (kunhan oppivat niitä löytämään). Sama ilmiö toisinpäin on Chinatownit Amerikan länsirannikolla, jonne kiinalaiset matkustavat elämään kiinalaista elämää, puhumaan mandariinia, jne.

Toisaalta: Matka avasi silmiä. Minua ryhtyi kiinnostamaan miten Suomessa työkomennuksella tai opiskelemassa olevat aasialaiset kokevat Suomen? Oletettavasti samantyyppisiä probleemeja kuin minulla Taiwanissa?

Pyöräilinkö tarpeeksi? Kyllä. 20 päivässä 600 km = 30 km päivä. Lisäksi yli 6000 nousumetriä. Näin isoja mäkiä en ole ennen pyöräillyt (patikoinut kyllä). Hyvä tietää, että onnistuu.

Retkeilinkö tarpeeksi? En. Ajattelin alunperin tehdä kolme retkeä, joista yksi olisi kimpassa tehty 2-5 päivän patikointiretki vuorille, mahdollisesti kaupallisesti järjestetty. Kysyin asiaa, mutta liian myöhään. Viimeiseksi viikoksi ei ollut sellaista järjesteillä.

Myös tämä: Viimeisenä Kaohsiungin päivänä käsitin, että tapaamani toinen suomalainen Timo olisi ollut houkuteltavissa päiväpatikointiseuraksi. Ymmärsin liian myöhään. En sano tätä vain yksityiskohtana, vaan yleisempänä periaatteena miten haluan tutustua ihmisiin: yhdessä tehdyt retket ja jaetut vaikutelmat ovat elämän suolaa olipa kyseessä viikon retki tai lyhempi reippailu tavoitteena nähdä uusia maisemia.

Mitä jäi näkemättä? Taiwanin lukuisiin alkuperäisheimokulttuureihin ja -taiteeseen en perehtynyt, koska ohitin museot ajatuksena palata takaisin. En ehtinyt. Alla tyypillinen esimerkki, kuvattu Sandimenin-Wutain alueella. Patsas yhdistää kaksi näkemääni alkuperäistaiteen perinnettä: miekka täytyy olla, vaikka pippeli näkyisi!

Ehdinkö tehdä töitäkin? Vallan hyvin. Olin 20 työpäivää pois Suomesta. Taiwanissa tein 14 työpäivää.

Kannattiko mennä? Kannatti tietysti!

PS. Matkalukemisena oli Anna Politkovskajan kirja Putinin Venäjä. Suosittelen! Ensi kertaa ymmärsin miten talous, politiikka, rikollisuus, armeija, poliisi ja oikeuslaitos voivat kietoutua yhteen. Rulettia pyörittää halu valtaan (ei esim. halu rakentaa vapaata kansalaisyhteiskuntaa) ja toisaalta pelko menettää nykyiset asemat tai henki, jos ei hännystele tarpeeksi. Tämä kaikki tietysti tavallista kansalaista vastaan. Olipa kouriintuntuva todistus siitä miksi Montesquieun vallan kolmijaon oppi on niin tärkeä!

PPS. Taiwankin on korruptoitunut, mutta vallan kolmijako sentään toimii: Entinen presidentti Chen Shui-bian istuu nykyään vankilassa rahanpesun takia. Poimintoja korruptioindeksistä vuonna 2008 (arvioitu 180 valtiota): 1. sijalla Tanska, Ruotsi ja Uusi Seelanti, 5. Suomi, 9. Australia ja Kanada, 14. Saksa ja Norja, 16. Britannia, 18. Yhdysvallat, 23. Ranska, 27. Viro, 28. Espanja, 39. Taiwan, 55. Italia, 57. Kreikka, 72. Kiina, 80. Brasilia, 85. Intia, 147. Venäjä, 180. Somalia.

Briefly in English. Summary. Taiwan = Friendly people, safe country, fast internet, the beauty of the mountains and coral islands. But also = Polluted air, traffic, high population density, too little green nature, bad food. Did I learn Taiwanese life? Not worth trying. In Taiwan, Westerners keep on living as Westerners. That suits me too. This blog ends. I want to thank all readers and commentators. Next I'm going to ski and skate around in the Finnish winter.

Sunnuntaina 1.2.2009 matkustin Taipeihin varhaisjunalla. Buukkasin samaan hostelliin kuin tullessani tänne 4.1.2009 (=onton talon 13. kerros), ja palasin kadulle.

Saasteita oli paljon vähemmän kuin Kaohsiungissa, sen huomasi. Niinpä, Taipei on bisneskaupunki kun taas Kaohsiung teollisuuskaupunki (satama maailman 4. tai 5. suurin). Jotta ei jäisi mutu-tiedoksi, kaivoin Taiwanin saastetilastoja täältä. Tammikuun 2009 keskiarvo hengitettävien hiukkasten pitoisuudelle PM10 oli Taipeissa (Jhongshan) 54 µg/m3, kun taas Kaohsiungissa (Fongshan) 112 µg/m3.

Vertailuksi: Suomessa Valtioneuvoston asetuksessa 711/2001 asetettu raja-arvo on PM10 = 50 µg/m3, jota ei saa ylittää useammin kuin 35 kertaa vuodessa. Helsingissä näitä ylityksiä oli 21 kpl vuonna 2006 maksimin ollessa 127 µg/m3. Useimmin raja ylittyy keväällä, kun hiekka pölisee kuivalla kelillä.

Kaohsiungin talven keskiarvosaasteet ovat siis melko samat kuin Helsingin pahin saastepäivä. (Kaohsiungissa pahimmat saasteet ovat talvella, kun ilma seisoo. Monsuunisateiden aikana on raikasta.)

No se siitä. Taipein tekniikkaan keskittyneet markkina-alueet ovat valtavia.

Kuva täkäläisestä näppäimistöstä.

Yleisimmät kiinalaiset merkit kirjoitetaan "pikanäppäimillä", esim. numerossa 4 oleva kuvio "verhot ikkunassa" (=numero 4 kiinaksi). Loput kiinan kirjakielen yli 3000 merkistä tehdään kirjoittamalla (näin olen käsittänyt) ensin foneettisesti kirjaimet eurooppalaisittain ja sitten numero tai muu yhdistelmä perään, joka viimeistelee merkin.

Kadulla talojen välissä näkyi mielenkiintoinen rakennus.

Rakennus keskellä kaukaisuudessa on Taipei 101, maailman korkein rakennus, 508 metriä.

Pitihän siellä käydä...

Taipein maantiede on kiinnostavampi kuin Kaohsiungin. Kukkuloita on paljon ja rakennukset niiden väleissä. Vuoret alkavat nousta esikaupungeista. Olisinpa tämän tiennyt, niin olisin jäänyt Taipeihin... mutta toisaalta Taipeissa sataa paljon tammikuussa, siksi olin etukäteen päättänyt asua etelämpänä.

Taipei 101 -rakennuksessa on 660 tonnin vastapaino rakennuksen sisällä vaimentamassa huojuntaa tuulella, maailman suurin kuulemma.

Hissejä sanovat maailman nopeimmiksi (alla hissin monitori), huippuvauhti 1010 metriä / minuutti = 60 km/h = 16,7 m/s.

Kirjoitan tätä muuten kotona Espoossa. Tulin muutama tunti sitten. Nyt nukkumaan ja huomenna töihin. Huomenna lisää kuvia...

Briefly in English. I'm writing this at home in Finland. Photos from Taipei business & technology city. I visited Taipei 101, which is currently the tallest skyskraper of the world.

Kaohsiung ei ole aivan lättänä. Viimeisenä kokonaisena päivänä täällä suuntasin varhaisbussilla keskustaan, josta kävelin kohti merta Shoushan-kukkulan yli.

 

En liittynyt puistojumppaan.

Puissa ja maassa oli paljon Taiwanin makakeja, Formosan Rock Macaque, josta tynkä Wiki-artikkeli tässä.

Ne eivät pelänneet ihmisiä mutta eivät häirinneetkään (esim. ruokaa ruinaamalla). Ottamani lyhyt video akrobaattisesta makakista tässä.

Polkuja oli metsässä paljon ja poluilla kulkevia ystävällisiä taiwanilaisia sadoittain. Good morning! Kun tarpeeksi olin harhaillut, hikinen mies löysi merinäkymän. Kuva on taiwanilaisen patikoijan ottama (hänellä ei ollut sommittelutaitoa, ohjeistin kerran, sitten luovutin).

Korkeus merenpinnasta 320 metriä, etäisyys 650 metriä. Olisipa Suomessakin tuommoinen mäki. Sehän olisi sama kuin Helsingin Viiskulma 320 metriä merenpinnasta!

Vasemmalle katsoen horisontin udussa näkyi sataman portin takana Cijin-saari, jossa kävin kaksi viikkoa sitten.

Laskeutuminen mallia jyrkkä.

Ja lopulta merellä. En tiedä välittyykö kuvasta, mutta Taiwanin hiekka on tumman harmaata. Vulkaanista alkuperää oletan.

Retken jälkeen tapasin Miss Leen, jolta sain takuuvuokran takaisin. Huomenna varhain jätän asunnon ja sen avaimet vartijalle, kun lähden kohti Taipeita, josta lennän ylihuomenna Suomeen.

Briefly in English. Today it was the last whole day in Kaohsiung, so I took an early bus downtown and trekked the Shoushan hill. Lots of paths to walk around. Formosan Rock Macaques are a typical sight [see Wiki link and my crappy youtube clip]. The hillside is 320m from the ocean vertically, 650m horizontally.

Näin. Nyt olen tehnyt täällä ne työt, jotka aioin. Tänään sain projektin erään välivaiheen valmiiksi. Hyvä.

Uutta tänään. Vein roskat taiwanilaiseen tyyliin. Ulkoa kuuluu sävelmä "sinfonia rakkauden" (Fredi lauloi 70-luvulla) kuin jäätelöauto. Ihmiset ryntäävät ulos roskapussien kanssa. Roska-auto on saapunut! Tämän oppimiseen minulta meni yli 3 viikkoa. Opin sen kurkkaamalla Nooran blogia = suomalainen nuori nainen, joka asuu Taipeissa.

Japanilainen teppanyaki-keittiö oli tänään uusi kokemus.

Ruoka paistetaan pöydällä edessäsi (pöytä on myös paistolevy). Lautanen on folio pöydällä, jonka päälle kasaavat pyytämäsi ainekset, munaa, kaalia, ituja, muuta vihreää, kanaa, nautaa. 6 euroa. Nam. (Kuvan otti Timo.)

Hedelmäarvoitus...

Alla on kuva hedelmästä, josta pidän.

Sen nimeä en tiedä. Koko 7-8 senttiä, kuoren ja hedelmälihan rakenne sekä maku omenamainen mutta vähemmän hapokas. Puraisun ääni hedelmälihan lohjetessa sama kuin omenassa. Keskellä ei ole siemenkotaa vaan 2-senttinen kivi -- kuin persikassa, mutta pienempi.

Maistoin näitä ensi kerran, kun poljin pisintä päivää vuorten yli (ohi ajavista autoista annettiin evääksi).

Tiedätkö sinä mikä on hedelmän nimi?

UPDATE: Kysyin asiaa forumosa-webisaitilla. Hedelmä on jujube, josta Wiki-artikkeli tässä. Vihreä versio on raaka, sillä kypsänä hedelmä kutistuu ja muuttuu punaiseksi. Raakana se on omenamainen. Tosin wikin kuvissa hedelmä on niin paljon pienempi, että ihmettelen...

Briefly in English. My work here is done when I succesfully ended one part of the project. Today I experienced one style of Japanese cuisine called teppanyaki. The other photo = a delicious 8 cm fruit that I like. Do you know its name? UPDATE: Based on the discussion here, it's a jujube [see Wiki link].

Tänään tuntui, että seikkailut on täällä seikkailtu. Saatan toki oppia jotain lisää Taiwanista, mutta tuskin enää mitään "kantapään kautta".

Kävelin aamupäivällä 18 km ympäri Cheng Ching järveä. Alla jälleen GPS:n piirtämiä reittejä.

Kuvassa vasemmalla puolella on puistoalue, jonne pääsy maksaa 2 euroa. Puisto on aivan siisti mutta siellä ei ole sellaista kulttuurista loistoa kuin mitä näin aiemmin Golden Lion ja Lotus -järvillä kierrellessä. Ne olivat täynnä loistokkaita patsaita -- Cheng Ching järven puisto on niihin nähden brutaali.

Apropoo. Jos suurentaa Google Earthin kuvaa tarpeeksi, näkyy missä talossa asun. Näkyy myös kuinka paljon korkeita taloja minun ja järven välissä on + oppimani uusi oikopolku järvelle.

Kuvasin seuraavan Bell Building -pagodista, joka on sama, jonka yläosa näkyy ikkunastani.

Cheng Ching järven vesi on vihreää.

Ruoho on kuin hamsterin karvaa.

Chung Hsing -pagodi on alueen tuntomerkki.

Ylhäältä näin sen mitä aiemmin kuulin: Taiwanissa mailankantajat (caddiet?) ovat naisia. Ilman sellaisen pestausta ei kierrokselle saa lähteä.

Järvellä on perinteinen mutkikas silta ..

.. ja siellä voi seurata mehiläisten kasvatusta ..

.. mutta visuaalisesti hienoin juttu oli meriakvaario. Alla ankeriaskasa ..

.. ja ihan älyttömän sympaattinen meritähti ..

.. ja kurkistelevia kaloja sekä, hmm, merityyny.

Kuten huomasitte, lajituntemukseni ei riitä. Valokuvasin esteettisin perustein sellaista mitä en ole ennen nähnyt. Alla nenäkala.

Sitten oli myös sympaattisia pikkumeduusoja.

.. joista on hassu video tässä, jossa yksi pikkumeduusa törmää vahingossa lasiin ja vaihtaa suuntaa.

Lopuksi. Tämä korallien disney-väriloisto menee yli ymmärryksen.

Mainitsen vielä: Taiwanilaisia oli liikkeellä paljon. En nähnyt länsimaisia ihmisiä. Siis sama juttu kuin Liouciou-korallisaarella ja Alishanissa. Tai tarkemmin: Alishanin retkellä näin yhden länsimaisen ihmisen Chiayin bussiasemalla -- tosin koska hän oli kiireisen oloinen, en mennyt juttusille.

Briefly in English. I walked today around the Cheng Ching lake with my camera.