Tämä lokikirja päättyy. Villi kiitos kommentoijille ja lukijoille!
Yllä oleva (melko hysteerinen) kuva on Tootanin kamerasta = punapipoinen mies. Liittyy 19.1.2009 illanviettoon (juotiin sakea).
Taiwanin plussat: Turvallinen maa. Ystävälliset ihmiset. Hyvät internet-yhteydet. Maan keskellä olevan vuoriston ja korallisaarten ajaton jylhä kauneus.
Matkan miinukset: Saasteet. Suuret liikennemäärät. Suuri asukastiheys. Vihreän luonnon vähäisyys. Paha ruoka.
Paha ruoka? Tilanne olisi vastaava, jos Suomessa kaikki ruoka olisi mustaa makkaraa: mustamakkarapizzaa, -keittoa, -pastaa, -muhennosta, -pataa, -kastiketta, -leipää... Ulkomaalaisia varten olisi erikoiskauppoja 5 km välein, joissa olisi pieni osasto mustamakkaravapaille tuotteille. Jälkiruoat perustuisivat mämmiin: mämmikakkua, -keksejä, -vanukasta, -jäätelöä, -hilloa. Jos joku kysyisi mistä saa mansikkajäätelöä, ohjaisimme paikkaan, josta saa mansikkamämmijäätelöä.
Sellainen on Taiwanin ruokakulttuuri. Omaperäinen.
Yksi esimerkki. Alla paikallista ruokaa, jota saa joka paikasta. Länsimaissa näitä kutsutaan "tuhat vuotta vanhoiksi muniksi". Tämäkin Taiwanin herkku = Amerikassa pelkokerroin-tyyppisten televisio-ohjelmien extreme-suoritus.
Ai niin yksi miinus lisää. Polkupyörävarkaus. Toisaalta fillarivarkaudet ovat universaali ilmiö eikä Taiwanille ominainen. Jälkikäteen minulle neuvottiin, että olisin voinut ostaa taitettavan polkupyörän.
Taitettavien hinnat lähtevät 90 eurosta. Tuon olisi voinut viedä Alishaniin junalla+bussilla (ei jättää rautatieasemalle). Mutta koska maastopyörä oli tarpeen vuoristoretkillä, olisi sitten pitänyt ostaa kaksi polkupyörää. Ei sekään olisi ollut hyvä.
Pääsinkö taiwanilaiseen elämään sisään? En. Pikemmin ymmärsin, ettei kannata yrittää. Länsimaiset elävät Taiwanissa niin kuin länsimaissa eletään, keskustelevat verkossa toistensa kanssa, antavat vinkkejä toisilleen, syövät omia tuttuja ruokia (kunhan oppivat niitä löytämään). Sama ilmiö toisinpäin on Chinatownit Amerikan länsirannikolla, jonne kiinalaiset matkustavat elämään kiinalaista elämää, puhumaan mandariinia, jne.
Toisaalta: Matka avasi silmiä. Minua ryhtyi kiinnostamaan miten Suomessa työkomennuksella tai opiskelemassa olevat aasialaiset kokevat Suomen? Oletettavasti samantyyppisiä probleemeja kuin minulla Taiwanissa?
Pyöräilinkö tarpeeksi? Kyllä. 20 päivässä 600 km = 30 km päivä. Lisäksi yli 6000 nousumetriä. Näin isoja mäkiä en ole ennen pyöräillyt (patikoinut kyllä). Hyvä tietää, että onnistuu.
Retkeilinkö tarpeeksi? En. Ajattelin alunperin tehdä kolme retkeä, joista yksi olisi kimpassa tehty 2-5 päivän patikointiretki vuorille, mahdollisesti kaupallisesti järjestetty. Kysyin asiaa, mutta liian myöhään. Viimeiseksi viikoksi ei ollut sellaista järjesteillä.
Myös tämä: Viimeisenä Kaohsiungin päivänä käsitin, että tapaamani toinen suomalainen Timo olisi ollut houkuteltavissa päiväpatikointiseuraksi. Ymmärsin liian myöhään. En sano tätä vain yksityiskohtana, vaan yleisempänä periaatteena miten haluan tutustua ihmisiin: yhdessä tehdyt retket ja jaetut vaikutelmat ovat elämän suolaa olipa kyseessä viikon retki tai lyhempi reippailu tavoitteena nähdä uusia maisemia.
Mitä jäi näkemättä? Taiwanin lukuisiin alkuperäisheimokulttuureihin ja -taiteeseen en perehtynyt, koska ohitin museot ajatuksena palata takaisin. En ehtinyt. Alla tyypillinen esimerkki, kuvattu Sandimenin-Wutain alueella. Patsas yhdistää kaksi näkemääni alkuperäistaiteen perinnettä: miekka täytyy olla, vaikka pippeli näkyisi!
Ehdinkö tehdä töitäkin? Vallan hyvin. Olin 20 työpäivää pois Suomesta. Taiwanissa tein 14 työpäivää.
Kannattiko mennä? Kannatti tietysti!
PS. Matkalukemisena oli Anna Politkovskajan kirja Putinin Venäjä. Suosittelen! Ensi kertaa ymmärsin miten talous, politiikka, rikollisuus, armeija, poliisi ja oikeuslaitos voivat kietoutua yhteen. Rulettia pyörittää halu valtaan (ei esim. halu rakentaa vapaata kansalaisyhteiskuntaa) ja toisaalta pelko menettää nykyiset asemat tai henki, jos ei hännystele tarpeeksi. Tämä kaikki tietysti tavallista kansalaista vastaan. Olipa kouriintuntuva todistus siitä miksi Montesquieun vallan kolmijaon oppi on niin tärkeä!
PPS. Taiwankin on korruptoitunut, mutta vallan kolmijako sentään toimii: Entinen presidentti Chen Shui-bian istuu nykyään vankilassa rahanpesun takia. Poimintoja korruptioindeksistä vuonna 2008 (arvioitu 180 valtiota): 1. sijalla Tanska, Ruotsi ja Uusi Seelanti, 5. Suomi, 9. Australia ja Kanada, 14. Saksa ja Norja, 16. Britannia, 18. Yhdysvallat, 23. Ranska, 27. Viro, 28. Espanja, 39. Taiwan, 55. Italia, 57. Kreikka, 72. Kiina, 80. Brasilia, 85. Intia, 147. Venäjä, 180. Somalia.
Briefly in English. Summary. Taiwan = Friendly people, safe country, fast internet, the beauty of the mountains and coral islands. But also = Polluted air, traffic, high population density, too little green nature, bad food. Did I learn Taiwanese life? Not worth trying. In Taiwan, Westerners keep on living as Westerners. That suits me too. This blog ends. I want to thank all readers and commentators. Next I'm going to ski and skate around in the Finnish winter.
