Tämä lokikirja päättyy. Villi kiitos kommentoijille ja lukijoille!

Yllä oleva (melko hysteerinen) kuva on Tootanin kamerasta = punapipoinen mies. Liittyy 19.1.2009 illanviettoon (juotiin sakea).

Taiwanin plussat: Turvallinen maa. Ystävälliset ihmiset. Hyvät internet-yhteydet. Maan keskellä olevan vuoriston ja korallisaarten ajaton jylhä kauneus.

Matkan miinukset: Saasteet. Suuret liikennemäärät. Suuri asukastiheys. Vihreän luonnon vähäisyys. Paha ruoka.

Paha ruoka? Tilanne olisi vastaava, jos Suomessa kaikki ruoka olisi mustaa makkaraa: mustamakkarapizzaa, -keittoa, -pastaa, -muhennosta, -pataa, -kastiketta, -leipää... Ulkomaalaisia varten olisi erikoiskauppoja 5 km välein, joissa olisi pieni osasto mustamakkaravapaille tuotteille. Jälkiruoat perustuisivat mämmiin: mämmikakkua, -keksejä, -vanukasta, -jäätelöä, -hilloa. Jos joku kysyisi mistä saa mansikkajäätelöä, ohjaisimme paikkaan, josta saa mansikkamämmijäätelöä.

Sellainen on Taiwanin ruokakulttuuri. Omaperäinen.

Yksi esimerkki. Alla paikallista ruokaa, jota saa joka paikasta. Länsimaissa näitä kutsutaan "tuhat vuotta vanhoiksi muniksi". Tämäkin Taiwanin herkku = Amerikassa pelkokerroin-tyyppisten televisio-ohjelmien extreme-suoritus.

Ai niin yksi miinus lisää. Polkupyörävarkaus. Toisaalta fillarivarkaudet ovat universaali ilmiö eikä Taiwanille ominainen. Jälkikäteen minulle neuvottiin, että olisin voinut ostaa taitettavan polkupyörän.

Taitettavien hinnat lähtevät 90 eurosta. Tuon olisi voinut viedä Alishaniin junalla+bussilla (ei jättää rautatieasemalle). Mutta koska maastopyörä oli tarpeen vuoristoretkillä, olisi sitten pitänyt ostaa kaksi polkupyörää. Ei sekään olisi ollut hyvä.

Pääsinkö taiwanilaiseen elämään sisään? En. Pikemmin ymmärsin, ettei kannata yrittää. Länsimaiset elävät Taiwanissa niin kuin länsimaissa eletään, keskustelevat verkossa toistensa kanssa, antavat vinkkejä toisilleen, syövät omia tuttuja ruokia (kunhan oppivat niitä löytämään). Sama ilmiö toisinpäin on Chinatownit Amerikan länsirannikolla, jonne kiinalaiset matkustavat elämään kiinalaista elämää, puhumaan mandariinia, jne.

Toisaalta: Matka avasi silmiä. Minua ryhtyi kiinnostamaan miten Suomessa työkomennuksella tai opiskelemassa olevat aasialaiset kokevat Suomen? Oletettavasti samantyyppisiä probleemeja kuin minulla Taiwanissa?

Pyöräilinkö tarpeeksi? Kyllä. 20 päivässä 600 km = 30 km päivä. Lisäksi yli 6000 nousumetriä. Näin isoja mäkiä en ole ennen pyöräillyt (patikoinut kyllä). Hyvä tietää, että onnistuu.

Retkeilinkö tarpeeksi? En. Ajattelin alunperin tehdä kolme retkeä, joista yksi olisi kimpassa tehty 2-5 päivän patikointiretki vuorille, mahdollisesti kaupallisesti järjestetty. Kysyin asiaa, mutta liian myöhään. Viimeiseksi viikoksi ei ollut sellaista järjesteillä.

Myös tämä: Viimeisenä Kaohsiungin päivänä käsitin, että tapaamani toinen suomalainen Timo olisi ollut houkuteltavissa päiväpatikointiseuraksi. Ymmärsin liian myöhään. En sano tätä vain yksityiskohtana, vaan yleisempänä periaatteena miten haluan tutustua ihmisiin: yhdessä tehdyt retket ja jaetut vaikutelmat ovat elämän suolaa olipa kyseessä viikon retki tai lyhempi reippailu tavoitteena nähdä uusia maisemia.

Mitä jäi näkemättä? Taiwanin lukuisiin alkuperäisheimokulttuureihin ja -taiteeseen en perehtynyt, koska ohitin museot ajatuksena palata takaisin. En ehtinyt. Alla tyypillinen esimerkki, kuvattu Sandimenin-Wutain alueella. Patsas yhdistää kaksi näkemääni alkuperäistaiteen perinnettä: miekka täytyy olla, vaikka pippeli näkyisi!

Ehdinkö tehdä töitäkin? Vallan hyvin. Olin 20 työpäivää pois Suomesta. Taiwanissa tein 14 työpäivää.

Kannattiko mennä? Kannatti tietysti!

PS. Matkalukemisena oli Anna Politkovskajan kirja Putinin Venäjä. Suosittelen! Ensi kertaa ymmärsin miten talous, politiikka, rikollisuus, armeija, poliisi ja oikeuslaitos voivat kietoutua yhteen. Rulettia pyörittää halu valtaan (ei esim. halu rakentaa vapaata kansalaisyhteiskuntaa) ja toisaalta pelko menettää nykyiset asemat tai henki, jos ei hännystele tarpeeksi. Tämä kaikki tietysti tavallista kansalaista vastaan. Olipa kouriintuntuva todistus siitä miksi Montesquieun vallan kolmijaon oppi on niin tärkeä!

PPS. Taiwankin on korruptoitunut, mutta vallan kolmijako sentään toimii: Entinen presidentti Chen Shui-bian istuu nykyään vankilassa rahanpesun takia. Poimintoja korruptioindeksistä vuonna 2008 (arvioitu 180 valtiota): 1. sijalla Tanska, Ruotsi ja Uusi Seelanti, 5. Suomi, 9. Australia ja Kanada, 14. Saksa ja Norja, 16. Britannia, 18. Yhdysvallat, 23. Ranska, 27. Viro, 28. Espanja, 39. Taiwan, 55. Italia, 57. Kreikka, 72. Kiina, 80. Brasilia, 85. Intia, 147. Venäjä, 180. Somalia.

Briefly in English. Summary. Taiwan = Friendly people, safe country, fast internet, the beauty of the mountains and coral islands. But also = Polluted air, traffic, high population density, too little green nature, bad food. Did I learn Taiwanese life? Not worth trying. In Taiwan, Westerners keep on living as Westerners. That suits me too. This blog ends. I want to thank all readers and commentators. Next I'm going to ski and skate around in the Finnish winter.

Sunnuntaina 1.2.2009 matkustin Taipeihin varhaisjunalla. Buukkasin samaan hostelliin kuin tullessani tänne 4.1.2009 (=onton talon 13. kerros), ja palasin kadulle.

Saasteita oli paljon vähemmän kuin Kaohsiungissa, sen huomasi. Niinpä, Taipei on bisneskaupunki kun taas Kaohsiung teollisuuskaupunki (satama maailman 4. tai 5. suurin). Jotta ei jäisi mutu-tiedoksi, kaivoin Taiwanin saastetilastoja täältä. Tammikuun 2009 keskiarvo hengitettävien hiukkasten pitoisuudelle PM10 oli Taipeissa (Jhongshan) 54 µg/m3, kun taas Kaohsiungissa (Fongshan) 112 µg/m3.

Vertailuksi: Suomessa Valtioneuvoston asetuksessa 711/2001 asetettu raja-arvo on PM10 = 50 µg/m3, jota ei saa ylittää useammin kuin 35 kertaa vuodessa. Helsingissä näitä ylityksiä oli 21 kpl vuonna 2006 maksimin ollessa 127 µg/m3. Useimmin raja ylittyy keväällä, kun hiekka pölisee kuivalla kelillä.

Kaohsiungin talven keskiarvosaasteet ovat siis melko samat kuin Helsingin pahin saastepäivä. (Kaohsiungissa pahimmat saasteet ovat talvella, kun ilma seisoo. Monsuunisateiden aikana on raikasta.)

No se siitä. Taipein tekniikkaan keskittyneet markkina-alueet ovat valtavia.

Kuva täkäläisestä näppäimistöstä.

Yleisimmät kiinalaiset merkit kirjoitetaan "pikanäppäimillä", esim. numerossa 4 oleva kuvio "verhot ikkunassa" (=numero 4 kiinaksi). Loput kiinan kirjakielen yli 3000 merkistä tehdään kirjoittamalla (näin olen käsittänyt) ensin foneettisesti kirjaimet eurooppalaisittain ja sitten numero tai muu yhdistelmä perään, joka viimeistelee merkin.

Kadulla talojen välissä näkyi mielenkiintoinen rakennus.

Rakennus keskellä kaukaisuudessa on Taipei 101, maailman korkein rakennus, 508 metriä.

Pitihän siellä käydä...

Taipein maantiede on kiinnostavampi kuin Kaohsiungin. Kukkuloita on paljon ja rakennukset niiden väleissä. Vuoret alkavat nousta esikaupungeista. Olisinpa tämän tiennyt, niin olisin jäänyt Taipeihin... mutta toisaalta Taipeissa sataa paljon tammikuussa, siksi olin etukäteen päättänyt asua etelämpänä.

Taipei 101 -rakennuksessa on 660 tonnin vastapaino rakennuksen sisällä vaimentamassa huojuntaa tuulella, maailman suurin kuulemma.

Hissejä sanovat maailman nopeimmiksi (alla hissin monitori), huippuvauhti 1010 metriä / minuutti = 60 km/h = 16,7 m/s.

Kirjoitan tätä muuten kotona Espoossa. Tulin muutama tunti sitten. Nyt nukkumaan ja huomenna töihin. Huomenna lisää kuvia...

Briefly in English. I'm writing this at home in Finland. Photos from Taipei business & technology city. I visited Taipei 101, which is currently the tallest skyskraper of the world.

Kaohsiung ei ole aivan lättänä. Viimeisenä kokonaisena päivänä täällä suuntasin varhaisbussilla keskustaan, josta kävelin kohti merta Shoushan-kukkulan yli.

En liittynyt puistojumppaan.

Puissa ja maassa oli paljon Taiwanin makakeja, Formosan Rock Macaque, josta tynkä Wiki-artikkeli tässä.

Ne eivät pelänneet ihmisiä mutta eivät häirinneetkään (esim. ruokaa ruinaamalla). Ottamani lyhyt video akrobaattisesta makakista tässä.

Polkuja oli metsässä paljon ja poluilla kulkevia ystävällisiä taiwanilaisia sadoittain. Good morning! Kun tarpeeksi olin harhaillut, hikinen mies löysi merinäkymän. Kuva on taiwanilaisen patikoijan ottama (hänellä ei ollut sommittelutaitoa, ohjeistin kerran, sitten luovutin).

Korkeus merenpinnasta 320 metriä, etäisyys 650 metriä. Olisipa Suomessakin tuommoinen mäki. Sehän olisi sama kuin Helsingin Viiskulma 320 metriä merenpinnasta!

Vasemmalle katsoen horisontin udussa näkyi sataman portin takana Cijin-saari, jossa kävin kaksi viikkoa sitten.

Laskeutuminen mallia jyrkkä.

Ja lopulta merellä. En tiedä välittyykö kuvasta, mutta Taiwanin hiekka on tumman harmaata. Vulkaanista alkuperää oletan.

Retken jälkeen tapasin Miss Leen, jolta sain takuuvuokran takaisin. Huomenna varhain jätän asunnon ja sen avaimet vartijalle, kun lähden kohti Taipeita, josta lennän ylihuomenna Suomeen.

Briefly in English. Today it was the last whole day in Kaohsiung, so I took an early bus downtown and trekked the Shoushan hill. Lots of paths to walk around. Formosan Rock Macaques are a typical sight [see Wiki link and my crappy youtube clip]. The hillside is 320m from the ocean vertically, 650m horizontally.

Näin. Nyt olen tehnyt täällä ne työt, jotka aioin. Tänään sain projektin erään välivaiheen valmiiksi. Hyvä.

Uutta tänään. Vein roskat taiwanilaiseen tyyliin. Ulkoa kuuluu sävelmä "sinfonia rakkauden" (Fredi lauloi 70-luvulla) kuin jäätelöauto. Ihmiset ryntäävät ulos roskapussien kanssa. Roska-auto on saapunut! Tämän oppimiseen minulta meni yli 3 viikkoa. Opin sen kurkkaamalla Nooran blogia = suomalainen nuori nainen, joka asuu Taipeissa.

Japanilainen teppanyaki-keittiö oli tänään uusi kokemus.

Ruoka paistetaan pöydällä edessäsi (pöytä on myös paistolevy). Lautanen on folio pöydällä, jonka päälle kasaavat pyytämäsi ainekset, munaa, kaalia, ituja, muuta vihreää, kanaa, nautaa. 6 euroa. Nam. (Kuvan otti Timo.)

Hedelmäarvoitus...

Alla on kuva hedelmästä, josta pidän.

Sen nimeä en tiedä. Koko 7-8 senttiä, kuoren ja hedelmälihan rakenne sekä maku omenamainen mutta vähemmän hapokas. Puraisun ääni hedelmälihan lohjetessa sama kuin omenassa. Keskellä ei ole siemenkotaa vaan 2-senttinen kivi -- kuin persikassa, mutta pienempi.

Maistoin näitä ensi kerran, kun poljin pisintä päivää vuorten yli (ohi ajavista autoista annettiin evääksi).

Tiedätkö sinä mikä on hedelmän nimi?

UPDATE: Kysyin asiaa forumosa-webisaitilla. Hedelmä on jujube, josta Wiki-artikkeli tässä. Vihreä versio on raaka, sillä kypsänä hedelmä kutistuu ja muuttuu punaiseksi. Raakana se on omenamainen. Tosin wikin kuvissa hedelmä on niin paljon pienempi, että ihmettelen...

Briefly in English. My work here is done when I succesfully ended one part of the project. Today I experienced one style of Japanese cuisine called teppanyaki. The other photo = a delicious 8 cm fruit that I like. Do you know its name? UPDATE: Based on the discussion here, it's a jujube [see Wiki link].

Tänään tuntui, että seikkailut on täällä seikkailtu. Saatan toki oppia jotain lisää Taiwanista, mutta tuskin enää mitään "kantapään kautta".

Kävelin aamupäivällä 18 km ympäri Cheng Ching järveä. Alla jälleen GPS:n piirtämiä reittejä.

Kuvassa vasemmalla puolella on puistoalue, jonne pääsy maksaa 2 euroa. Puisto on aivan siisti mutta siellä ei ole sellaista kulttuurista loistoa kuin mitä näin aiemmin Golden Lion ja Lotus -järvillä kierrellessä. Ne olivat täynnä loistokkaita patsaita -- Cheng Ching järven puisto on niihin nähden brutaali.

Apropoo. Jos suurentaa Google Earthin kuvaa tarpeeksi, näkyy missä talossa asun. Näkyy myös kuinka paljon korkeita taloja minun ja järven välissä on + oppimani uusi oikopolku järvelle.

Kuvasin seuraavan Bell Building -pagodista, joka on sama, jonka yläosa näkyy ikkunastani.

Cheng Ching järven vesi on vihreää.

Ruoho on kuin hamsterin karvaa.

Chung Hsing -pagodi on alueen tuntomerkki.

Ylhäältä näin sen mitä aiemmin kuulin: Taiwanissa mailankantajat (caddiet?) ovat naisia. Ilman sellaisen pestausta ei kierrokselle saa lähteä.

Järvellä on perinteinen mutkikas silta ..

.. ja siellä voi seurata mehiläisten kasvatusta ..

.. mutta visuaalisesti hienoin juttu oli meriakvaario. Alla ankeriaskasa ..

.. ja ihan älyttömän sympaattinen meritähti ..

.. ja kurkistelevia kaloja sekä, hmm, merityyny.

Kuten huomasitte, lajituntemukseni ei riitä. Valokuvasin esteettisin perustein sellaista mitä en ole ennen nähnyt. Alla nenäkala.

Sitten oli myös sympaattisia pikkumeduusoja.

.. joista on hassu video tässä, jossa yksi pikkumeduusa törmää vahingossa lasiin ja vaihtaa suuntaa.

Lopuksi. Tämä korallien disney-väriloisto menee yli ymmärryksen.

Mainitsen vielä: Taiwanilaisia oli liikkeellä paljon. En nähnyt länsimaisia ihmisiä. Siis sama juttu kuin Liouciou-korallisaarella ja Alishanissa. Tai tarkemmin: Alishanin retkellä näin yhden länsimaisen ihmisen Chiayin bussiasemalla -- tosin koska hän oli kiireisen oloinen, en mennyt juttusille.

Briefly in English. I walked today around the Cheng Ching lake with my camera.

Ei mitään erityistä syytä, mutta puran katujen kuvakertymää...

7-eleven on ollut polkupyörävarkauden jälkeen suosikkikauppani, kun olen oppinut mitä sieltä kannattaa ostaa. Lähin on kilometrin päässä. Tämä kuva kuitenkin etualan skootterin vuoksi. Kolme kerrallaan on mahdollista.

Leveillä kaduilla laidassa on skootterikaista. Harmaa auto ajaa väärin, ellei käänny oikealle.

4-kaistaisen kadun varrella tämäkin. Isä keinuttaa, pieni lapsi tarvitsee unta.

Briefly in English. For no particular reason, some street photos.

Tässä vielä 24.-25.1.2009 Alishanin patikoinnit kartalla.

Briefly in English. Alishan hiking routes 24-25 January, 2009.

Tällaisella saarella kävin eilen 27.1.2009.

Korjasin hiukan eilisen kirjoituksen tekstejä. Möykyn nimi on Vase Rock. Luola, jonka läpi kuljin, on Beauty Cave. Erilaisia luolia saarella on useita.

Mainitaan tämäkin: Merivirrat saaren ympärillä ovat niin arvaamattomia, ettei kukaan siellä snorklannut.

Briefly in English. Map of the island that I visited yeasterday.

Koska heräsin itsestäni kello 5:30, tein päätöksen lähteä Liouciou-korallisaarelle. Normaalitilanteessa olisin polkenut Donggangiin 35 km ja hypännyt laivaan. Nyt piti yrittää busseja.

Ehdin klo 6:40 paikallisbussiin (pysäkille 1,5 kilometriä), josta keskusbussiasemalle kyselemään Donggangia. Sattui hyvin, 10 minuutin kuluttua lähti (myyjä puhui englantia ja opasti bussiaseman "vahtimestaria", joka opasti kuljettajaa, joka opasti minua jäämään oikeassa kohdassa pois). Perillä olin Donggangissa siten, että harhailu katuja pitkin terminaaliin onnistui riittävän sukkelasti, jotta ehdin klo 9 laivaan, jota kautta Liouciou-saarelle (minä lausun "Liutsiuu") klo 9:20. Kolmeen tuntiin yksi suunta. Mainiota!

Lioucioun tunnusomainen nähtävyys on heti sataman vieressä = Vase Rock.

Kuivalle maalle maanjäristyksessä noussut korallimöykky, jota meri on muotoillut.

Nuo tytöt ja pojat olivat lystikkäästi haaveilemassa pikkukaloja.

Toisesta suunnasta möykky on Afrikan kartta.

Saaren synty perustuu paikalliseen saveen, jota on merenpohjassa ja yhä rannassa paikka paikoin kenkiä likaamassa.

Savi ja korallit viihtyivät kimpassa, muodostivat kiinteän yhteismassan, joka mutta hei, en mä tainnut sitä kuitenkaan tajuta. Jotenkin ne maanjäristykset kuitenkin nostivat näitä koralleja veden yläpuolelle niin, että koralleja on nyt 50 metrin korkeudella merenpinnasta. Puutkin niistä tykkää.

Oli myös monia luolia, joista Beauty Caven läpi kuljen tässä videossa.

Lisää möykkyrantaa.

Ja ylempää:

Mutta mitä ympyröitä tuolla merellä näkyy?

Ne ovat kalanviljelyaltaita. Kielitaidot eivät yhdistyneet, jotta osaisin sanoa mitä lajia.

Tämä kalamies laittaa syöttiä koukkuun.

Korallien röpelöinen luonne on jotenkin puhutteleva.

Niin kuin tämäkin perhe tässä. Isä sanoo tulkaa lapset katsomaan mitä minä löysin.

Tällaisia etsijöitä oli rannat pullollaan. Minäkin liityin ja täytin taskut koralleilla, kuolleilla siis (pääsevät viettämään eläkepäiviä Suomeen herra meriakvaristin altaaseen).

Mitä muuta? Lopetan kuvituksen tuohon meriperhoseen, ja sanon, että kiersin saaren noin 15 km, jonka jälkeen palasin kotiin. Taas meni matka sukkelasti laiva-bussi-bussi hiukan yli kolmeen tuntiin. Julkiselle liikenteelle pisteet kotiin. En olisi juuri nopeammin selvinnyt polkupyörällä.

Briefly in English. I visited today in Lioucoiu, which is a coral island. Cave rock is the name of its iconic coral formation. While I don't have a bicycle any more, I tested public transportation. It worked quite well. Photos are from the beautiful island. Also watch the Beauty Cave video here.

Eilen illalla minuun otti yhteyttä Timo, joka oli huomannut tietoni web-yhteisön sivulla, jossa Taiwanissa asuvat länsimaalaiset vaihtavat vinkkejä. Kun käytiin läpi missä asumme, ilmeni, että talojemme väli on 200 metriä.

Tänään aamupäivällä tapasimme, kävimme kahvilla. Paitsi että oli nastaa puhua suomea, Timon joka lauseessa putoili vastauksia asioihin, joita olin täällä kummastellut tai en ollut vielä edes keksinyt ihmetellä.

Sulattelen näitä yhä. Timo on kokenut monsuunisateet, taifuunit ja maanjäristykset. 10 vuoden asuminen antaa perspektiiviä. Minä olen nähnyt valjun rauhallisen ilmeen maasta. Kuulin kuvauksia veden olomuotojen muutoksista, mikä näkyy hyvin Cheng-Ching järven yllä, kaikki autoa pienemmät tavarat lentävät, maanjäristyksistä, ym. Juttu alkoi kiehtoa. Tuleeko minusta joskus monsuunituristi, kun jalka alkaa painaa enkä jaksa enää liikkua?

Myös tuli ilmi nopea reitti Cheng-Ching järvelle (250 metrin oikopolku talojen välistä -- aiemmin olen kiertänyt polkupyörällä katuja pitkin yli kilometrin). Järvihän on kohtalaisen iso (1 km2 = täkäläiseksi järveksi jätti) ja toisella puolen nättejä paikkoja, jotka olen jättänyt toistaiseksi tarkemmin tutkimatta. Käy hyvin, koska nyt olen lukittu tänne polkupyörättömänä, kävelen sen ympäri joku päivä.

Kävimme päivällä vielä syömässä texmex-ruokaa. Näytin poliisilta saamaani dokumenttia Timon vaimolle, joka paikallisena ymmärtää mitä alla lukee.

Kannattaa huomata dokumenttiin merkitty aika: 098-01-25 klo 15:56, jolloin raportin tekeminen aloitettiin. Tuo 098 on Taiwanin nykyinen vuosi, koska ajanlasku alkaa vuodesta 1912 = Kiinan kansantasavallan perustaminen, jonka perinteitä Taiwan jatkaa.

Briefly in English. I met another Finn today. Timo contacted me through the forumosa website, which is used by expatriots in Taiwan (I have been there active too). We met twice: a coffee break and lunch. I got lots of information about things I had no idea in my mind previously, such as monsoons, typhoons, earthquakes (all of them happen here, but for example monsoons in July-August). Photo = the document that I got yesterday from police. Note the current year number 098. It's the Taiwanese system. Year one is 1912, when the history of the Republic of China began.

Tämä kirjoitus koostuu kolmesta osasta, joista kaksi ensimmäistä on hyvää ja kolmas huono.

OSA 1 ALKAA.

Täytän 44 vuotta tänään sunnuntaina 25.1.2009. Onnitteluja otetaan vastaan kommenttilaatikossa (myöhästyneetkin on kivoja!).

OSA 2 ALKAA.

Tein lauantaina 24.1.2009 pikapäätöksen lähteä Alishaniin. Alishan on keskeinen vuoristoturistikohde, jollaista en ole nähnyt Taiwanissa. Pakkasin ensi kertaa kamat rinkkaan (aiemmin ollut polkupyörässä vedenpitävissä säkeissä), poljin rautatieasemalle, jonne lukitsin pyörän, ja jatkoin rautateitse Chiayi-nimiseen kaupunkiin, josta ostin bussilipun Alishaniin.

Kyselin Chiayin turistineuvonnasta saako teltan laittaa Alishaniin. Ei saa. Halvalla voi majoittua katolisen kirkon tiloissa, mutta on viileää. Hyvä se kelpaa, ajattelin.

Noin 60-vuotias nainen tuli juttusille, kun odottelin Alishanin bussia. Hän sanoi Alishan ja näytti hotellin virallisen katalogin kuvaa, jossa oli kuva upeasta sängystä ja huoneesta, jossa luki alla 54 euroa vastaava hinta. Sitten nainen otti toisen paperin ja kirjoitti siihen luvun, joka vastasi 20 euroa. Kelpaako? No thanks, sanoin, ja viitoin saman käsin. Nainen kirjoitti paperille 18 euroa ja kysyi uudestaan. No thanks. 16 euroa. No thanks.

Nainen oli hellittämätön. Vaikka olin kieltäytynyt kolmesti, hän otti esiin virallisen näköisen kaavakkeen ja alkoi raapustella sille kiinalaisia merkkejä sekä 16 euroa vastaavan hinnan. Ymmärsin, että kyseessä oli hotellihuoneen varauskaavake. Olin ymmälläni. Katsoin muita ihmisiä, jotka olivat seuranneet keskusteluamme. Kaksi ihmistä nyökkäsi minulle sen näköisenä, että ota se. Niin sitten otin. Maksoin 16 euroa naiselle ja sain vastikkeeksi täytetyn kaavakkeen, jonka sisällöstä en tajunnut mitään.

Nyt on todettava asia, josta en ole maininnut. Taiwanilaiset ovat erittäin rehellistä kansaa. En ole kertaakaan nähnyt kenenkään yrittävän huijata minua tai edes hyötyä siitä tiedosta, että olen lansimainen turisti enkä ymmärrä kaikkea. Varsinkin amerikkalaiset ovat suosiossa täällä (toisin kuin kaikkialla muualla). Pyöräretkillä sattunut pari kertaa: Pieni tyttö tai poika sanoo minulle ujosti helou ja sitten tämän isä pyytää, että lapsi pääsisi minun kanssa yhteisvalokuvaan. Tietysti olen suostunut.

En ole varma milloin ryhdyin luottamaan taiwanilaisiin. Se ei ollut mikään yksittäinen asia. Eräs vaikutelmaa vahvistanut asia oli, kun ensi päivinä näin miten huolettomasti skoottereita pysäköidään kauppojen eteen, kun mennään ostoksille.  On jotenkin selvää, että siinä se skootteri pysyy. Toinen asia: kukaan ei ole koskaan varoitellut tyyliin "älä mene sinne" tai "varo tekemästä näin".

Kaiken tämän johdosta uskoin, että maksamani 16 euroa on taattua tavaraa.

Bussi saapui ja niin matkustin Alishaniin 2100 metrin korkeuteen. Alishanin visitor center tarkisti varauskaavakkeen ja neuvoi missä hotelli on. Taattua tavaraa oli. Kuva huoneesta alla.

Alishan on tosiaan turistikohde. Hotelleja on paljon ja oheistarjonta iso.

Kauppoja on paljon, joissa myydään asioita, joista en ymmärrä.

Alishan on myös viileä, lämpötila oli lauantaina +3 C pihan mittarissa. Pipo mukana lähdin tutkimaan millaisia luontopolkuja Alishanissa on.

Hmm, vaikuttaa Nuuksiolta. Metsää on paljon ja metsän siimeksessä kävellessä on pimeän hämyinen tuntu. Liki kaikki polut on joko kivetty tai puuta.

.. mutta ei sittenkään ihan Nuuksio, koska Taiwanin jättimäiset punaiset sypressit tekevät tästä erilaisen. Metsissä on valtavia kantoja.

Ja erikoisempaa: Alla jättipuu, joka on kuollut kahteen otteeseen mutta alkanut aina kasvaa uudestaan puu puun päälle. Kolmannen sukupolven 40-senttinen runko kasvaa ylinnä.

Jättipuita katsotaan kulkemalla erityistä polkua pitkin. Jokaisen merkittävän puun kohdalla on ympärysmitta, ikä ja pituus. Merkittävyyteen vaaditaan vähintään 800 vuoden ikä. Alla oleva puu on tällä hetkellä alueen suurin, vanhin ja pyhin: ympärys 12,3 metriä, ikä 2300 vuotta.

Sata vuotta sitten oli vieläkin suurempi punainen sypressi. Sen ympärys oli 23 metriä ja ikä yli 3000 vuotta. Se kuoli 1950-luvulla salamaniskuun ja muuttui ontoksi. 1990-luvulle asti se seisoi kelona, kunnes viikon kestänyt rankkasade heikensi sitä, jonka jälkeen se kaatui.

Puut ja niiden tarinat tekevät vaikutuksen. Vaikuttavia, suuria, järkähtämättömiä, mutta nekin kuolevat vanhuuttaan.

Löysin ihan ok ruokaa ja palasin nukkumaan. Edessä olisi aikainen herätys, koska Alishanissa oletusarvo on, että kaikki haluavat mennä vuoren huipulle katsomaan auringonnousua. En aikonut vastustaa tätä tapaa.

Mainitsen vielä asian, jonka vasta nyt sisäistin. Vaikka hotelli oli hieno, mitään lämmitystä ei ole paitsi lämmin suihkuvesi. Ei ole perinteitä. Taiwan sijaitsee subtrooppisella ja trooppisella vyöhykkeellä, ei siis lämmitetä taloja vuoristossakaan. Teltassa olen tottunut +3 asteeseen, mutta syystä tai toisesta hotellihuoneessa samaan en ole vielä tottunut. Lämmin kuitenkin tuli, kun vedin peiton päälle ja katselin telkkarista aikani Hollywood-kanavaa (elokuvia).

Puhelinherätys tuli sunnuntaina 25.1.2009 kello 5. Taiwanilaisille tämä tarkoittaa, että pian he pakkautuvat vuoristojuniin (sillä sellaisia Alishanissa on) ja matkustavat kylki kyljessä kohti auringonnousun seurantapaikkaa, joka arvatenkin on jokin mäki, jossa on valtava väentungos.

Sellainen minua kauhistutti, joten lähdin kävellen kohti Tashan-vuorta, joka on kauempana, jossa arvelin olevan rauhallisempaa. Ilma oli täynnä utua.

2,5 tuntia kului, kun pääsin vuoren huipulle. Tashan, 2663 metriä. Muita ihmisiä ei tällä vuorella näkynyt.

Taulu kertoo mitä kaikkea horisontissa voisi näkyä, mutta minä en näe sumussa yhtään mitään.

Alas palatessa kuvasin portaita, sillä reitti erittäin selkeästi ohjattu.

Takaisin kylässä ilma oli kirkastunut. Alla Tashan-vuori parkkipaikan takana.

En harmitellut, että ilma oli ollut utuinen. Retki oli ollut kiva ja etenkin jättiläispuut. Mainitsen tässä senkin, että vaikka näin Alishanissa useita satoja turisteja, kaikki muut olivat taiwanilaisia. Pienellä saarella heitä riittää. Alishanin kaupoissa ja hotelleissa puhutaan kuitenkin hyvää englantia, vaikka arvatenkin tarvitsevat sitä harvoin.

Niin palasin bussilla Chiayiin ja sieltä junalla Kaohsiungiin, josta alkaa jutun kolmas osa.

OSA 3 ALKAA.

Kun olin matkustanut Alishanista Kaohsiungiin ja aikeissa hakea polkupyörän palatakseni Taiwanin kotiin, en löytänyt polkupyörää. Menin vieressä olevalle poliisiasemalle kertomaan asiasta. Asia ymmärrettiin, mutta aikaa kului ennen kuin hyvin englantia puhuvia poliiseja tuli paikalle.

Hyväksyin kyllä heti itse tilanteen, varastettu mikä varastettu. Halusin kuitenkin antaa poliisille lausunnon toisaalta periaatteesta ja toisaalta siksi, että näkisin miten homma pelaa. Poliisin toiminta oli ystävällistä ja kohteliasta. Eivät olleet kiireisiä muissa asioissa. Minun asiaani keskittyi neljä poliisia. Näytin paikan, johon olin pyörän jättänyt, kerroin merkin ja hinnan, näytin pyörän kuvia internetistä, josta niitä tulostettiin seinälle tiedoksi. Minulle tarjottiin odottaessa teetä ja karamelleja, kunnes raportti oli valmis, josta sain oman kappaleen (en tietenkään ymmärrä siitä mitään). Allekirjoituksen vahvistin painamalla oikean käden peukalolla sormenjäljen yhteensä 12 kertaa eri paikkoihin.

Tapahtuuko pyörävarkauksia usein? Tätä yritin kysyä poliiseilta, mutten saanut selkeää vastausta.

Harmittava juttu. Ei siksi, että olisin saanut pyörän kaupaksi puoleen hintaan (minulla on ilmoitus paikallisessa ulkomaalaisten webisaitissa, johon sain jo seitsemän ostotarjousta), sillä ei tämä rahassa merkitse mitään, vaan siksi, että minun täytyy muuttaa elämäntapaa.

Toisaalta miksi minä Taiwaniin tulin? Enkö juuri hankaluuksia hakenut ja oppia? En siis ollut enkä yhäkään ole erityisen käärmeissäni tästä käänteestä.

Muutoksia:

• Ensiksi jouduin opettelemaan paikallisbussit, jotta pääsin takaisin Taiwanin kotiin. Otin kuvia aikataulukylteistä, jotta voin tutkia niitä. Ihmiset auttoivat.
• Toiseksi en voi enää käydä samassa kaupassa kuin ennen tai samassa ruokalassa, josta löysin viime torstaina hyvää ruokaa. Molemmat ovat 4 km päässä. 8 km kävely päivittäin ei innosta.
• Kolmanneksi tämä rajoittaa mitä voin loppulomalla tehdä. Mutta eiköhän sekin ratkea.

En ole vielä päättänyt muutanko mielipidettäni sen suhteen ovatko taiwanilaiset poikkeuksellisen rehellisiä. Kerroin tuossa aiemmin, että amerikkalaisia täällä kunnioitetaan. Onkin tullut mieleen tämä: Jos olisin laittanut polkupyörään tarran "tämä polkupyörä on amerikkalaisen ihmisen omaisuutta", sitä ei ehkä olisi varastettu?

Briefly in English. Three things. ONE. I am today 44 years old (so congratulate me in the comment box if you like to). TWO. I spent the weekend in Alishan mountain tourist spot where the weather was mostly cloudy. Extremely old giant trees (Taiwanese red cypresses) were astonishing. The oldest and largest = 2300 years, circumference 12.3 meters. THREE. My bicycle was stolen while I was in Alishan. That means I have to learn bus time tables and how to live without the possibility to go easily large distances.

Ruoka... Tultuani vuorilta löysin lopulta hyvää ruokaa myös täältä Kaohsiungista. Kävelin eilen ruokalaan, jossa oli annosten osat nätisti esillä, osoitin kanan jalkaa, riisiä, salaattia, yksi kerrallaan, sain annoksen, söin, oli hyvää.

Tänään pyysin Miss Leetä syömään. Sanoin, että maksan koko roskan, jos saan länsimaista ruokaa. Hän vei paikkaan, jossa sai tilata pihvin. Oli ihan länsimaisissa hinnoissakin. Länsimaisella mittakaavalla ateria oli ihan ok (alan näemmä tulla krantuksi, kaksi päivää sitten olisin ylistänyt pihvin taivaaseen).

CNY... Kyselin Miss Leeltä CNY:stä eli Chinese New Year. Lomat alkavat täällä huomenna ja kestävät koko ensi viikon. Se tarkoittaa, että ihmiset matkustelevat Taiwanin sisällä ja kaikkialla on tungosta, joka ei ole kiva juttu. Se olikin syy, että menin South Cross Island Highwayn jo tämän viikon alussa (ensi viikolla tiellä olisi liikaa autoja).

Mutta Miss Lee sanoi, että ensimmäiset päivät ihmiset tapaavat sukua, siksi lauantai ja sunnuntai olisi vielä rauhallista. Vasta maanantaina ihmiset lähtevät reissaamaan. Huomenna siis lähden johonkin, en vielä tiedä mihin. En kuitenkaan vuorille, koska se vaatisi valmisteluja. Johonkin "turistipaikkaan", jotta sellaisenkin täällä näen.

Guanabana... Kehuin aiemmin ihmehedelmää, jota sain maistaa Maolinissa, jonka nimeksi mainitsin guanabana. Lieneekö nimitys oikea, sitä en tiedä, mutta ostin sellaisen, vähän kuin iso vihreä käpy.

Kuori on aivan pehmeä ja veistetään pois. Sisältö maitomaisen keltainen, joukossa isoja tummia siemeniä, jotka syljetään pois. Nam.

UPDATE: Kysyin hedelmän nimeä forumosa-webisaitilla. Hedelmä on englanniksi custard apple (ei suomalaista nimeä?), josta Wiki-artikkeli tässä. Guanabana? Mistä lie sen olen keksinyt?

Briefly in English. Chinese New Year holidays are starting. The holiday lasts the following week. Taiwanese people will travel around the country, every place is fully crowded (at least so they say). But on the first days people meet relatives, so this weekend is not that crowded yet. That means I will go tomorrow somewhere. Let's see. The photo = interesting Taiwanese fruit whose name is guanabana (if I remember it correctly). UPDATE: Based on the discussion here, the English name is custard apple [see Wiki link].